Kuntavaalien alla olen kuullut useamman kerran kysyttävän, mitä tarkoittaa perussuomalaisten iskulause "Suomi takaisin". Keneltä Suomi pitää ottaa takaisin ja miksi? Mitä tämä lause oikein tarkoittaa?
Lauseen merkitystä ei oikein voi täsmällisesti määritellä. Kuulija varmasti ymmärtää - jos haluaa ymmärtää -, että kyse on abstraktista iskulauseesta. Yritän avata tässä tekstissä, miten itse käsitän sen. Tämä on oma tulkintani. Joku muu varmasti tulkitsee eri tavalla. Luullakseni moni liittää tämän iskulauseen monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttoon. Se, mitä itselleni tuli ensimmäiseksi mieleen, liittyy kuitenkin Suomessa vallitsevaan henkiseen ilmapiiriin ja keskustelukulttuuriin.
Ihme puppua
Etenkin viimeisen parin-kolmen vuoden aikana mediassa on alkanut esiintyä todella outoja väitteitä. Näiltä väitteiltä ei voi välttyä kukaan valtamediaa tai sosiaalista mediaa aktiivisesti seuraava kansalainen. Näitä kummallisia väitteitä tarjoillaan meille ikään kuin ne olisivat tosiasioita, vaikka suurinta osaa niistä voisi luonnehtia pikemminkin mielipiteiksi tai suorastaan ilmiselväksi pötypuheeksi. Näitä "totuuksia" meille tarjoilevat etenkin tietyt ideologisesti värittyneet sosiaalisen median kanavat, mutta myös itseään neutraaleina markkinoivat valtamediatalot, etunenässä Yle ja Helsingin Sanomat.
Esimerkkejä näistä kummallisista väitteistä:
Miehillä on kuukautiset.
Miehet voivat synnyttää.
Sukupuolia on 32.
Biologisesta sukupuolesta puhuminen on transfobiaa.
Jokainen mies on lähtökohtaisesti uhka naiselle.
Länsimainen kulttuuri on patriarkaalinen ja naisia sortava.
Suomi on Euroopan rasistisin maa.
Twerkkaus on kulttuurista omimista.
Valkoihoisen tekemä rap-musiikki on kulttuurista omimista.
Suomella on synkkä kolonialistinen menneisyys.
Vasemmistolainen väkivalta on erilaista.
Kommunismi on vapausaate.
Ja niin edelleen. Listaa voisi jatkaa vielä pitkästi.
Tulee mieleen orwellmainen maailma, jossa sota on rauhaa ja orjuus on vapautta. Ei varmaan tarvitse edes huomauttaa, että kaikki väitteet ovat roskaa. Ne on erittäin helppo ampua alas.
Valkoista ylivaltaa ja sitä rataa
Viime kesänä luin Helsingin Sanomista väitteen, että kaikki valkoihoiset ovat rasisteja. Näin julisti joku "rodullistettu" feministi. Hän kuuluu siihen kasvavaan joukkoon, joka on onnistunut tekemään ihonväristä ja aktivismista ammatin. He saavat elantonsa muun muassa pitämällä koulutuksia, joissa opetetaan tunnistamaan omat "valkoista ylivaltaa" ilmentävät rasistiset piiloasenteet. Uskokaa tai älkää, tällaiselle potaskalle on tosiaan tilausta. Olihan valtakunnan päälehtikin antanut kyseiselle konsultille runsaasti palstatilaa julistaa ideologiaansa, eikä toimittaja osoittanut kritiikin häivääkään.
Tavallinen suomalainen on välillä ymmällään lukiessaan näitä eriskummallisia väitteitä ja syytöksiä. Yhtäkkiä Suomi onkin osasyyllinen siirtomaavallan aikaisiin hirveyksiin. Kaikkien suomalaisten "ei-rodullistettujen" pitäisi osoittaa katumusta ja syyllisyyttä näistä tapahtuneista rikoksista. Siis mitä ihmettä?
Kaiken lisäksi nämä trendikkäästi tiedostavat jutut vilisevät kryptisiä sanoja ja termejä: mikroaggressio, raiskauskulttuuri, sisäistetty misogynia, väärinsukupuolittamiset, safe spacet, toksiset maskuliinisuudet ja bipocit... Juuri kun on oppinut, mitä joku termi tarkoittaa, ilmestyy kymmenen uutta muotisanaa tilalle. Puhumattakaan sateenkaariväen kirjainyhdistelmästä HBTLQAP+, johon aina keksitään joku uusi kirjain tai merkki.
Sukupuolia ja seksuaalivähemmistöjä tuntuu olevan niin paljon, ettei niissä pysy perässä millään. Ei pysy perässä myöskään siinä, mikä milloinkin on rasismia. Oman havaintoni mukaan ainakin näiden asioiden on väitetty olevan rasistisia: jäätelöpuikko, suklaanamun käärepaperi, sukkahousut, meikkivoiteet, laastarit, pyöreät pyllyt, ruskettuminen, valkoihoisena oleminen. Rasistista on myös se, jos kohtelet kaikkia samalla tavoin ihonväristä riippumatta, etkä näe ihmisiä ihonvärin kautta.
Näissä syytöksissä ja valheissa on kysymys tietenkin woke-kulttuurista tai tuttavallisemmin woketuksesta. Woke-kulttuuri tarkoittaa jokseenkin samaa kuin intersektionaalinen feminismi. Kaikki woket ovat intersektionaalisia feministejä ja sama toisinpäin. Lyhyesti woken voisi määritellä vaikkapa ihmiseksi, joka on tiedostava, näennäisen suvaitsevainen ja arvoliberaali.
Maailma muuttuu, boomerini
Mikä tässä sitten häiritsee? On hyvä asia, ettei maailma pysy paikallaan, vaan muuttuu. Syntyy uusia ajatuksia, sanoja, termejä ja paradigmoja. Nyt on trendikästä tiedostaa kaikessa (myös laastareissa ja sukkahousujen värissä) vähemmistöjen kokema sorto ja vääryydet. Osoittaako tässä vain oman boomeriutensa, kun haluaa pitää kiinni jostain, mitä oli ennen tätä väkevän tiedostamisen aikaa?
Minusta jokainen voi olla juuri niin tiedostava vasemmistolainen feministi kuin ikinä tahtoo. Ei häiritse minua. Se, mikä minua ja monia kaltaisiani häiritsee, on se, ettei meille muille vastaavasti anneta sanan- ja mielipiteenvapautta. Kun mainitsen kohteliaasti jollekin wokelle, että tuo väitteesi ei muuten pidä paikkaansa, saan usein vastaani nipun syytöksiä, aggressiivista vaahtoamista ja rasistileimoja. Pahimmassa tapauksessa tämä ns. suvaitsevainen uhkaa jopa ottaa yhteyttä työnantajaani. Vain siksi, että olen eri mieltä asioista ja osoitan hänen ajattelunsa ristiriitaisuuden tai valheellisuuden.
Kaava menee osapuilleen näin:
Woke esittää sosiaalisessa mediassa jonkin absurdin syytöksen tai väitteen.
-> Joku täyspäinen ihminen vastaa wokelle, että ei se noin mene.
-> Woke pillastuu, ryhtyy haukkumaan väitteen kiistäjää. Paikalle lehahtaa tusinan verran muita wokeja solvaamaan, nälvimään ja uhkailemaan.
-> Väitteen kiistänyt täyspäinen ihminen harmistuu ja vetäytyy jupisemaan, miten hulluksi maailma on mennyt. Mitään ei saa enää sanoa.
-> Woket riekkuvat "oikeistosetien" ulinaa, kun "mitään ei saa enää sanoa". Saa sanoa, mutta sanoilla on myös seuraukset!
Ei ihme, että moni on tuskastunut nykyiseen keskustelukulttuuriin. Tuntuu, että tässä woketuksen maailmassa minä ja kaltaiseni tavalliset suomalaiset työssäkäyvät ihmiset (varsinkin miehet) ovat suunnilleen sylkykupin asemassa. Mehän olemme etuoikeutettuja, kiihdytämme ilmastonmuutosta farmariautoillamme, olemme liian valkoisia, liian hyväosaisia, liian heteroja, liian kaikkea.
Tai sitten emme ole tarpeeksi jotain. Emme tiedosta tarpeeksi maailman vääryyksiä, emme tee riittävästi ilmastotoimia, emme näe rasismia itsessämme, emme kumartele intersektionalismin alttarilla. Aina meissä on jotain vikaa.
Pieni muistutus kaikille tiedostaville vasemmistofeministeille: me tavalliset keskiluokkalaiset suomalaiset pidämme tätä yhteiskuntaa pystyssä. Tämän maan hyvinvointia ei olisi ilman meitä. Meillä ei ole aikaa tuijottaa omaan napaamme ja itkeä ilmastoahdistusta tai vähemmistöstressiä. Leijonanosa meidän ajastamme ja henkisestä kapasiteetistamme menee siihen, että käymme töissä, pyöritämme arkea ja yritämme kasvattaa lapsistamme kunnon ihmisiä. Osa meistä toimii yrittäjinä ja työllistää muita. Maksamme veroja. Niillä verorahoilla mahdollistetaan muun muassa Suomen yliopistot, joissa woke imee itseensä sosiologiaa, sukupuolentutkimusta, intersektionaalista feminismiä ynnä muuta trendikkäästi sivistävää.
Kiitos meille riittää jo
Pahoittelut siitä, että johdatus asiaan ytimeen oli näin pitkä. Tässä se ydin kuitenkin on: haluamme takaisin sen Suomen, jossa meidän tavallisten työssäkäyvien suomalaisten ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloamme, valkoisuuttamme, etuoikeutettua asemaamme. Sen Suomen, jossa meille ei jatkuvasti ladella jotain käsittämättömiä syytöksiä. Uskon, että varsinkin moni mies on todella kyllästynyt olemaan tämän yhteiskunnan pahis. Valkoinen heteromies, joka on syypää vähemmistöjen kärsimykseen, naisten alistamiseen, luonnon tuhoutumiseen ja jopa siirtomaavallan aikaisiin vääryyksiin.
Haluamme takaisin sen Suomen, jossa uskaltaa sanoa tieteellisiä tosiasioita (vaikkapa sen, että biologisia sukupuolia on olemassa kaksi) ilman pelkoa, että joku fanaatikko tekee sen jälkeen elämästä vaikeaa.
Maailma on mennyt tosi kummalliseksi. Siksi yhä useampi sanoo, tai ainakin ajattelee mielessään: Suomi takaisin.
