"Kulttuuri on luksuspalvelu, johon valitettavasti menee Suomessa aivan liikaa rahaa", lausahti perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra Ylen vaalitentissä ennen eduskuntavaaleja. Kulttuuriväki ja vihervasemmisto pöyristyivät. Kulttuuriväen suuttumuksen voin hyvin ymmärtää, koska kysymys on heidän toimeentulostaan. Kulttuurialalla tyypillisesti leipä on epävarma, ja tulot on raavittava sieltä täältä, pienistä puroista. Eihän kukaan tietenkään haluaisi omalta alaltaan leikattavan.
Vihervasemmisto, joka luonnollisesti asettuu kulttuuriväen eli omien äänestäjiensä tueksi, väänsi Purran lausahduksen muotoon, että perussuomalaiset valtaan päästessään lopettaisivat kulttuurialalta kaikki tuet.
Mitä Riikka Purra mahtoi tarkoittaa? Äkkiseltään lause kuulostaa kovin tylyltä.
En ole kysynyt tarkennuksia Purralta, joten voin vain esittää arvauksia. Luulen hänen tarkoittaneen, että talouden sopeuttamistoimissa, jotka ovat tulevan hallituskauden aikana välttämättömiä, edes kulttuuri ei saa mitään erityistä suojaa, vaan silläkin sektorilla on käännettävä kaikki kivet. Kun säästöjä lähdetään hakemaan, kulttuuri ei ole mikään pyhä toteemi, johon ei kosketa, kun kaikki menoerät tarkastellaan suurennuslasin kanssa. Myös kulttuurimenoissa on pistettävä asioita tärkeysjärjestykseen.
Purran ajatukseen reagoi Twitterissä muun muassa Nuori Voima-kirjallisuuslehden päätoimittaja Taija Roiha. Roiha liitti twiittinsä kuvakaappauksen omasta nettopalkastaan: 1282,93 euroa. "Tää on mun kuukausipalkka Suomen vanhimman kirjallisuuslehden päätoimittamisesta", kirjoittaa Roiha. "Työ on osa-aikainen. Koulutustaso: FT (in spe). Kulttuuri elinkeinona – se on vitsi. Ei ole mitään mistä leikata."
Harmillista, ettei Roiha ilmoita osa-aikaisuuden prosenttia, vaikka sitä häneltä tiedusteltiin. Jos oletetaan, että Roiha työskentelee esimerkiksi 50 prosentin työajalla päätoimittajana, niin tuolloin hänen nettopalkkansa olisi 2565,86 euroa kuukaudessa, jos hän tekisi täyttä työaikaa. Oletetaan, että Roiha maksaisi ennakonpidätystä ja muita kuluja, kuten työeläkemaksuja, yhteensä 850 euroa kuukaudessa. Se tekisi bruttopalkaksi 3415,86 euroa täydellä työajalla. Suomalaisten mediaanipalkka vuonna 2022 oli 3444 euroa kuukaudessa, joten itse asiassa Roiha tienaa varsin mukavasti osa-aikatyöstä. Kyseessä siis neljä kertaa vuodessa ilmestyvä, kulttuurieliitille tuttu kirjallisuuslehti. Markkinaehtoisesti kyseinen lehti ei tietenkään toimi, vaan Roihan koko palkka lienee peräisin verotuloista.
"Ei ole mitään mistä leikata." Vai olisiko sittenkin? Mielestäni tulevan hallituksen tehtävä olisi käydä kulttuurisektorin tuet läpi tiheällä kammalla. Esimerkkinä käytän edellä mainittua pienelle piirille suunnattua, muutaman kerran vuodessa ilmestyvää Nuori Voima-lehteä. Voisiko vastuuttaa lehteä markkinoimaan itseään hieman paremmin? Markkinointia opettelemalla voisi lukijapiiri laajentua ja tilauksia tulla. Onko kulttuurieliitin piirissä opittua avuttomuutta, joka on seurausta vuosikausia jatkuneesta "helposta" rahasta?
Mitä löytyy, kun lähdetään tarkalla seulalla käymään läpi kulttuurisektorille maksettavia tukia? Löytyisikö kulttuurivasemmiston "puuhakerhoja", suojatyöpaikkoja, joiden hyöty kohdistuu vain ja ainoastaan henkilöille, jotka saavat niistä toimeentulon? Jos tällaista on, toivon, että aloittava hallitus uskaltaa kyseenalaistaa niille maksettavat yhteiskunnan tuet.
Jos mistään ei saa leikata, säilyy myös suomalaisten veronmaksajien avokätinen tuki oopperassa ja baletissa kävijöille. Nämä eliitin kulttuuririennoiksi mielletyt taiteenlajit nauttivat hyvin korkeaa subventiota: yhtä oopperalippua tuetaan jopa yli 800 eurolla. Pikainen katsaus Kansallisoopperan sivuille näyttää, että kuluttajan maksama edullisin hinta oopperalipusta on 45 euroa ja baletista 49 euroa. Voisiko oopperaan ja balettiin mieltynyt kansanosa maksaa lipuistaan hieman enemmän? Minun mielestäni voisi.
En käy oopperassa enkä baletissa, mutta teatterissa, elokuvissa, museoissa ja kirjastoissa käyn. Olen valmis maksamaan teatterilipusta enemmän kuin neljä kymppiä. Teatterin tukeminen ei ole valtion ydintehtäviä eikä verovarojen käytön ykköskohde.
Meistä perussuomalaisista oltiin Purran lausunnon perusteella nopeasti maalaamassa kulttuurin vihaajia, sivistyksen romuttajia. Tuollainen maalailu on liioiteltua ja vailla perusteita. Perussuomalaiset on kansallismielinen puolue. Kansallismielisyyteen kuuluu olennaisena osana oman kielen ja kulttuurin arvostaminen ja varjeleminen. Suomi on pieni kielialue, ja kielemme säilyttämiseksi meidän täytyy ylläpitää kieltämme, tehdä poliittisia toimia sen suojelemiseksi. Jos esimerkiksi kirjallisuutta ei tueta, kotimainen kirjallisuus joutuu todella ahtaalle. Pahimmillaan voisi käydä jopa niin, ettei meillä kotimaisia kirjailijoita olisikaan. Suomen kielen elinvoimaan kuuluu sanataiteen, teatterin, elokuvan, kirjastojen, lasten ja nuorten kulttuuriharrastusten tukeminen. Kulttuurin tuen lopettaminen tai erittäin kovakourainen leikkaaminen olisi vastoin perussuomalaisia arvoja.
Kulttuuri tarvitsee tukea, koska täysin markkinaehtoisesti toimivat kulttuuripalvelut johtaisivat viihteen voittokulkuun ja taiteen hiipumiseen. Kirjallisuudessa menestyisivät lähinnä dekkarit. Teatterissa pyörisi pelkkää revyytä. Kotimainen elokuva olisi Napapiirin sankareita ynnä muuta kohelluskomediaa. Musiikissa jylläisivät Kaija Koo ja Isac Elliot.
Kulttuuri ja kaikenlainen sivistys ovat itsessään arvokkaita. Mutta jos taiteen itseisarvoa käytetään perusteena avokätiselle rahan jakamiselle, mennään nopeasti metsään, koska mikä tahansa taide ei ole arvokasta. Ekonomisti Sixten Korkman pohti taiteen tukemista Suomen Kuvalehdessä (SK 17.2.2023). "On asioita, jotka ovat niin utuisia, ettei niitä voi selittää. Mutta pitää olla riittävän monipuolista kulttuurista keskustelua. Sitten arvioimme, tehdäänkö hyvää vai huonoa." Korkman jatkaa: "Lisäksi pitää katsoa vähän kustannuksia ja kantaa huoltaa siitä, että me voisimme levittää kulttuuripalveluja ja opettaa ihmisiä käyttämään niitä."
Arvioimme, tehdäänkö hyvää vai huonoa. Siinäpä vaikea tehtävä päättäjille. Millainen kulttuuri ansaitsee tukea ja millainen ei? Tätäkin ongelmaa joutuu tuleva hallitus todennäköisesti pohtimaan.
