Miten minusta tuli vihreä

Tämä blogi syntyi tarpeesta purkaa ajatuksiani. Koska kirjoittaminen on minulle luontevampi tapa ilmaista itseäni kuin puhuminen, päätin YouTube-kanavan sijasta aloittaa blogin. Vaikka blogi on julkinen, pidän tätä enemmän itselleni kuin muille. Aloitan tämän siksi, että haluan jäsentää kaikkea, mitä minulle on tapahtunut ja mitä mielessäni liikkuu. En siksi, että saisin julkisuutta ajatuksilleni.

Tämä blogi käsittelee vain politiikkaa, ei muita aiheita. Kirjoitan lähinnä omista valinnoistani, entisistä ja nykyisestä puoluekannoistani. Pohdin sitä, miten arvoni ovat muuttuneet. Varmasti otan kantaa myös ajankohtaisiin aiheisiin, joista politiikan kentällä debatoidaan.

                                                                        * * *

Kasvoin sellaisessa perheessä, jossa politiikka oli vahvasti läsnä. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin lienee siis perua lapsuudenkodistani, jossa politiikasta puhuttiin paljon. Ei epäröity tunnustaa väriä. Isäni oli toimittajana vasemmistolaisessa lehdessä. Molempien vanhempien puoluekanta oli minulle selvä: ei oltu demareita vaan astetta punaisempia.

Minulla on varhaisia muistoja siitä, kun olin hyvin pieni ja minua työnnettiin rattaissa vappumarssilla. Marssi oli jokaiseen vappuun kuuluva perinne. Hieman isompana minut ja isoveljeni laitettiin pioneereihin eli kommunistiseen lastenjärjestöön. Pioneereissa askarreltiin. Lopuksi mentiin piiriin ja laulettiin Kalliolle kukkulalle. Minä ja veljeni emme viihtyneet. Pitkään kestäneen nurinan ja protestoinnin jälkeen vanhemmat lopulta luovuttivat. Saimme lopettaa pioneereissa käymisen.

Koska vanhempani olivat sitä mieltä, että kirkko ja valtio tulisi erottaa toisistaan, molemmat erosivat kirkosta jo nuorina. Minua ei kastettu vauvana, en ollut uskonnonopetuksessa enkä käynyt rippikoulua. Siihen aikaan (80- ja 90-luvuilla) se oli epätavallista.

Koska isäni on toimittaja, hänet tunnettiin aika laajasti pienessä kotikaupungissamme. Eikä ollut kenellekään epäselvää, että perheeni oli vasemmistolainen. Yläasteella minua haukuttiin kommariksi.

                                                                      * * *

Jokainen vanhempi haluaa siirtää lapselleen omia arvojaan. Se on luonnollista. Minäkin haluan siirtää omille lapsilleni niitä asioita, joita pidän hyinä, tärkeinä ja tavoittelemisen arvoisina. Samoin minun vanhempani. He kasvattivat minut vasemmistolaisuuteen. Ennen kaikkea he halusivat siirtää minulle nämä tärkeät arvot: heikoimmista täytyy pitää huolta. Rauhaa ja demokratiaa tulee vaalia. Edelleen pidän näitä asioita tärkeinä.

Olin pitkään hyvin punainen. Äänestin vasemmistoliittoa. Ajattelin, etten ikimaailmassa voisi äänestää ketään porvaria enkä kansallismielistä. Vasemmistoliiton koin omakseni, koska kaikista puolueista juuri se piti eniten köyhien ja syrjäytyneiden puolta. Ajattelin, että se on tärkeintä politiikassa. Puolustaa niitä, joilla menee kaikkein huonoimmin.

Myöhemmin kiinnostuin enemmän ympäristö- ja eläinoikeusliikkeestä. Etenkin teollinen eläintuotanto alkoi tuntua minusta hyvin julmalta ja epäoikeudenmukaiselta. Päätin, etten halua omilla valinnoillani tukea sitä. Aloin noudattaa täysin vegaanista ruokavaliota.

Samoihin aikoihin tiedotusvälineissä puhuttiin enemmän ja enemmän ilmastonmuutoksesta, aiempaa painokkaammin. Koin hyvin vahvasti, että jotain on tehtävä luonnon ja eläinten puolesta. Kiinnostuin vihreästä politiikasta. Katsoin, että puolueista vihreät on ainoa, joka nostaa ympäristöasiat kaiken muun edelle. Lisäksi eduskuntapuolueista vihreät on selkeimmin eläinten tehdasmaisia oloja ja raakaa hyväksikäyttöä vastaan.

Luin vihreiden ohjelmia ja otin muutenkin selvää puolueesta. Tuntui hyvältä ajatukselta liittyä puolueeseen: se on kannanotto ja tuen ilmaisu. Pohdin, että liittymällä annan tukeni politiikalle, joka priorisoi ympäristön puolustamisen ennen kaikkea.

Olin tietoinen, ettei vihreät ole yhden asian liike vaan yleispuolue. Se ei haitannut ollenkaan, koska olen arvoiltani liberaali. Katsoin, että pystyn allekirjoittamaan muutkin vihreät periaatteet, kuten muun muassa pyrkimykset sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, vähemmistöjen oikeuksien puolustamisen ja rasismin vastustamisen.

Yhdessä asiassa tunsin olevani hieman eri linjoilla puolueen kanssa. Ja se on maahanmuutto. En kuitenkaan pitänyt asiaa niin tärkeänä, että siitä muodostuisi kynnyskysymys. Päätin siis liittyä. Ellei muistini tee minulle tepposia, sain jäsenkirjani keväällä 2017.