Millaista on joutua somemyrskyn silmään?

Vuoden 2019 loppupuolella pohdiskelin eroa vihreistä. Päätin lopulta, että lähetän eroilmoitukseni ennen vuodenvaihdetta. Näin tein. Samana päivänä kirjoitin Twitteriin ketjun, jossa kerroin eronneeni puolueesta. Ketjussa kerroin perusteluja erolleni ja pohdin sitä, miten puolue on muuttunut ja mihin asioihin olen pettynyt. Tiivistettynä ketjun teema oli yksittäisen jäsenen näkemys siitä, että puolue on liukunut liian kauas alkuperäisistä tavoitteistaan.

Kun kirjoitin ketjun, ajattelin, että se tuskin herättää kenenkään kiinnostusta yhtään enempää kuin mikään muukaan twiittini. Ajattelin, että se saa ehkä kymmenen tykkäystä ja pari kommenttia. En pitänyt koko juttua mitenkään erikoisena. Mitä ihmeellistä siinä on, jos joku merkityksetön rivijäsen eroaa ja kertoo siitä Twitterissä parille sadalle seuraajalleen?

Olin niin uusi ja kokematon twitteristi, etten tiennyt, miten nopeasti homma voi eskaloitua. Ketju alkoi heti kerätä tykkäyksiä, jakoja ja kommentteja. Minulle alkoi ropista lisää seuraajia. Loppujen lopuksi ketju keräsi yli 1400 tykkäystä ja satoja kommentteja. Sitä myös jaettiin laajasti. Kuvakaappauksina se levisi myös Facebookiin ja Ylilaudalle. Seuraajieni määrä moninkertaistui. Kertaheitolla nousin tuntemattomuudesta Suomi-Twitterin tietoisuuteen.

Ketju näytti resonoivan monen muunkin ajatuksiin. Moni kertoi pohtineensa samoja asioita ja huomanneensa muutoksen vihreissä. Muutosta ei pidetty hyvänä suuntana.

Ketju sai paljon huomiota vastakkaisessa leirissä, perussuomalaisissa. Heiltä tuli paljon kannustavia vastauksia. Persuleiri sai ketjusta aseen, jolla lyödä vastapuolta: perussuomalainen kansanedustaja jakoi ketjua esimerkkinä siitä, miten tyytymättömyys kytee vihreiden jäsenistössä. Tällaista en osannut aavistaa ennalta, koska tosiaan ajattelin, ettei ketju kiinnosta ketään. Mutta Twitter toimii arvaamattomasti, hyvässä ja pahassa. Sen sain vielä hieman myöhemmin kokea karvaasti.

Sain paljon tsemppauksia ja kehuja, mutta tietenkin myös kritiikkiä. Vihreiden kansanedustaja vastasi minulle siihen tapaan, että vihreillä vaikuttajilla on omat painotuksensa, mikä luonnollisesti näkyy viestinnässä. Minulle lyötiin faktoja pöytään, miten paljon vihreät itse asiassa ovat tehneet lähiaikoina ympäristöasioiden eteen. Minua arvosteltiin siitä, että teen päätelmiä pelkän someseurannan perusteella ja jätän huomiotta, miten paljon arkista puurtamista tapahtuu valtuustoissa ja lautakunnissa. Joissakin ivallisissa kommenteissa vihjattiin, että toin koko jutun julkisuuteen vain päästäkseni parrasvaloihin.

Ylivoimaisesti eniten kritiikkiä tuli siitä, että ketjuun kerääntyi "äärioikeistoa" tsemppaamaan. Se laskettiin minulle viaksi. Se, että perussuomalaiset ottivat ilon irti, tietenkin suututti vihervasemmistoa. Minulle huomauteltiin siihen tyyliin, että näetkö millaisia persukärpäsiä tähän ketjuun on tullut hurraamaan. Minua syyllistettiin tästä "vääränlaisten" ihmisten antamasta huomiosta. Vihjattiin ja osittain myös sanottiin suoraan, että minun olisi pitänyt jotenkin reagoida tähän huomioon, ilmeisesti juuri heidän toivomalla tavalla. Koska en tehnyt näin, tulkinta oli, että suhtaudun sallivasti "natseihin" ja "äärioikeistoon", eli olen siis itse ihan samaa porukkaa. Natsi. Äärioikeistoa.

Syyllinen assosiaation perusteella. Lokerointi tapahtuu Twitterissä nopeasti. Minulle osoitettiin sormea ja tokaistiin, että voit olla blokkaamatta "äärioikeistoa", mutta se on sitten oma valintasi. Tämä tehtiin hyvin passiivis-aggressiiviseen tyyliin.

Juttu paisui entisestään. Sain yhdeltä toimittajalta viestin, jossa pyydettiin haastattelua. Kieltäydyin.

Törmäsin keskusteluketjuihin, joissa puhutiinn minusta. Arvuuteltiin, mitä puoluetta äänestän vuoden 2023 vaaleissa. Löysin ketjuja, joissa arveltiin, että en olekaan oikeasti olemassa oleva ihminen vaan persujen false flag .

Kommentteja sateli niin paljon, että vaikka kuinka yritin vastata kaikille, en ehtinyt millään.

Kohu alkoi tuntua todella hämmentävältä. Olo oli epäuskoinen. 

                                                                      * * *

Jossain vihervasemmiston syvässä päädyssä koettiin, että tällainen nöyryytys pitää kostaa jollain tavalla.

Joku kysyi minulta pian hässäkän alettua, että joko blokkaaminen ja maalitus on alkanut. Pidin sitä hyvänä vitsinä. Sivuutin sen pelkällä olankohautuksella, koska ajattelin naiivisti, että tuskin kukaan tekee minusta maalitaulua. Kaikki esittämäni kritiikki oli kuitenkin asiallista ja perusteltua. En ollut pyrkinyt tahallani vahingoittamaan vihreitä.

Miten väärässä olinkaan.

Kostotoimenpiteen käynnisti eräs Twitterissä aktiivinen transsukupuolinen feministi ja bloggaaja, joka ilmoittaa olevansa "miesvauvojen lapsenvahti". Vilkaisin joskus kyseisen henkilön twiittejä ja päätin jättää seuraamatta, koska hänen tyylinsä on niin häijy. Hänellä on tapana jaella kuvakaappauksia jonkun "transfoobikon" yksittäisistä twiiteistä, tarkoituksena nostaa joku väärinajattelija tikunnokkaan seuraajiensa kauhisteltavaksi tai naureskeltavaksi. Ilmeisesti se on strategia, miten maailmasta tehdään parempi paikka vähemmistöille. Minua ei kiinnosta seurata jotain transaktivistia, joka hakee itselleen ja asialleen näkyvyyttä nettikiusaamisen keinoin, joten jätin koko tyypin tosiaan huomiotta.

Tämä miesvauvojen lapsenvahti oli kammannut kaikki twiittini läpi, ottanut muutaman kuvakaappauksen ja latasi ne Twitteriin saatesanoilla SV: Transmisia. Kyseessä oli muutama yksittäinen twiitti keskustelusta, jonka kävin aiemmin syksyllä toisen twitteristin kanssa. Mielestäni twiiteissä ei ollut eikä ole mitään transmisiaa. Keskustelimme MOT:n trans-aiheisesta dokumentista, joka esitettiin syksyllä Ylellä. Mutta kyseisen transaktivistin ja hänen seuraajiensa keskuudessa minusta tehtiin pahimman luokan transfoobikko. Pöyristelijöiden joukkoon liittyi muun muassa eräs turkulainen vasemmistoliiton valtuutettu sekä Espoon kaupunginhallituksen ja vihreiden puoluevaltuuskunnan jäsen Mikki Kauste.

Lisäksi kyseinen transaktivisti jakoi kuvakaappauksen twiitistäni, josta kuka tahansa täysjärkinen näkee, että se on sarkastinen vitsi. Twiitissä kauhistelen, miten rasistinen peli Afrikan tähti on. Koko twiitti oli heitetty täysin kieli poskessa, mutta vihervasemmistolle rodullistaminen on sen tason asia, ettei siitä sovi puhua muuta kuin kuolemanvakavaan sävyyn. Kuvakaappaus oli esimerkki siitä, miten hirveä ihminen minä olen. Miten tuo ihminen on ikinä voinut olla vihreissä? Ironista kyllä, samaa mietin itsekin näin jälkikäteen.

Olin töissä, kun minulle paljastui, että selkäni takana twiiteistäni levitellään kuvakaappauksia, jotka on tarkoituksella irrotettu kontekstista. Satuin vilkaisemaan puhelinta, josta sitten paljastui, että täysi paskamyrsky on käynnissä. Hetken ajan tuntui siltä, että hengitys salpaantuu. Olin järkyttynyt ja tyrmistynyt. Koska olin töissä, en voinut muuta kuin ensiapuna blokata transaktivistin, ettei hän pääse lukemaan twiittejäni enempää. Aika turha toimenpide, koska siinä vaiheessa on jo myöhäistä. Miesvauvojen lapsenvahdilla oli ollut riittävästi aikaa kahlata kaikki läpi, napata kuvakaappaukset ja liittää ne johonkin transmiisikot-aiheiseen kansioonsa. En voinut muuta kuin työntää asian taka-alalle ja jatkaa töitäni. Kun työt oli siltä illalta ohitse, ajoin suoraan hyvän ystäväni luo ja pääsin purkaamaan kaiken järkytyksen ja ahdistuksen.

Olin erityisen tuohtunut siitä, että Mikki Kauste alentui tölvimään minua niin ikävällä tavalla. Hänen asemassaan pitäisi kuitenkin vähän miettiä, kannattaako osallistua vääristelyyn ja maalittamiseen. Kauste antoi ymmärtää, että olin ollut väärässä puolueessa alunperinkin, koska olen kuulemma "linkolalainen" ja "transfoobikko". Jäi täysin hämäräksi, mistä hän oli keksinyt sen linkolalaisuuden. En päässyt kysymään, koska Kauste tietenkin blokkasi minut.

Näin punavihreiden Twitter toimii: otetaan kuvakaappaukset ja levitellään niitä selän takana. Valehdellaan ja vääristellään. Pöyristellään porukalla. Saatetaan naurunalaiseksi. Kaikki tämä tehdään kuvakaappauksin ja blokkien takana, ettei asianomainen pääse puolustamaan itseään eikä oikaisemaan vääriä väittämiä. Alhaista, lapsellista ja pelkurimaista.

Jossain toisessa tilanteessa olisin varmaan antanut koko hässäkän mennä ohi. Olisin ehkä hetkellisesti äimistynyt, sitten tuhahtanut ja naureskellut näiden ihmisten keskenkasvuisuudelle. Valitettavasti tämä kohu osui erittäin huonoon hetkeen. Hetkeen, jolloin olin muutenkin poissa tolaltani ja heikoimmillani. Elämässäni oli käynnissä täysi myllerrys, pahin yksityiselämän kriisi vuosikausiin. Samalla hetkellä sitten jouduin vielä todella epäreilun somehyökkäykksen kohteeksi.

Eräs twitteristi kommentoi minulle myötätuntoisesti, että millaiseen hullunmyllyyn oikein jouduit. Bandidoksestakin on helpompi erota kuin vihreistä! Mahtaa olla ahdistavaa! Vastasin, että yksi somekohu on nyt pienin minun murheistani.

                                                                  * * *                                            

Twitterissä pöly nousee ja laskeutuu nopeasti. Seuraavana päivänä tai viimeistään sitä seuraavana on tivoli psytytetty taas uudelleen ja pyöritys jatkuu, mutta jostain toisesta aiheesta. Miesvauvojen lapsenvahtikin on maalittanut varmasti kymmeniä ihmisiä ennen minua ja minun jälkeeni. Olin vain yksi "transfoobikko" monien seassa.

Minulla kesti tovi toipua tuosta härdellistä. Kaikissa asioissa on aina kaksi puolta, eikä tämäkään ollut pelkästään negatiivinen kokemus. Jotain hyvääkin siitä jäi käteen. Sain monta uutta Twitter-tuttavaa, joiden kanssa myöhemmin vaihdoin ajatuksia monista aiheista, ei vain politiikasta. Perussuomalaisilta tuli paljon tukea ja tsemppausta. Moni varmasti tsemppasi vilpittömästi.

Yhtä asiaa ihmettelen edelleen suuresti. Miten kenelläkään voi olla kiinnostusta ja aikaa perata jonkun kaikki twiitit läpi löytääkseen niistä ne raskauttavimmat? Joillakin voi olla kymmeniä tuhansia twiittejä. Minullakin niitä lienee muistaakseni pari kolme tuhatta. Itselläni on miljoona muutakin tärkeämpää asiaa tehtävänä kuin selata tuntikausia jonkun tuntemattoman ihmisen twiittejä. Puhumattakaan siitä, että edes ryhtyisin moiseen hommaan, pahansuopuuttani ja kostonhimossani. Näiden ihmisten viha, kauna ja matalamielisyys jaksaa hämmästyttää minua. Jotain on varmasti mennyt henkisessä kasvussa pahasti vinoon, kun on tarve tehdä tuollaista. Ne tunnit, jotka on käyttänyt vihapäissäään selaten jonkun tuntemattoman Twitteriä, nekin olisi voinut käyttää johonkin oikeasti hyvään ja hyödylliseen toimintaan. Mutta näin kai sitä parempaa maailmaa rakennetaan tämän porukan mielestä.

                                                                * * *

Kaiken tapahtuneen jälkeen vihervasemmisto-Twitter on sijoittanut minut äärioikeiston lokeroon. Valitettavasti kiusaaminen ei loppunut tuohon yhteen kohuun, vaan on jatkunut sen jälkeenkin, pienemmällä liekillä. Jatkui siihen asti, kunnes päätin lähteä koko Twitteristä.