Parempaa kiusaamista

Vihervasemmisto pitää kovaa meteliä häirinnästä, maalittamisesta ja vihapuheesta, johon "äärioikeisto" syyllistyy. Epäilemättä tätä tapahtuukin. On ihan selvää näyttöä, että eräät etnonationalistiporukat eivät kaihda keinoja, kun haluavat kiusata tai nöyryyttää vastustajaa. Jotkut ovat valmiita vajoamaan jopa niin alas, että toivovat vihollisensa joutuvan joukkoraiskauksen uhriksi tai iloitsevat hänen lastensa kuolemasta.

Tässä kirjoituksessa käsittelen kuitenkin sitä kiusaamista, johon vihervasemmisto itse syyllistyy. Kiusaajien piiri on pienehkö, mutta nauttii punavihreiden keskuudessa laajaa suosiota. Kiusaaminen, joka toisinaan täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkit, on sitä parempaa kiusaamista, jota punavihreiden keskuudessa ei tuomita. Se joko hyväksytään hiljaisesti tai sitä kannatetaan. Oikein mehevälle solvaukselle annetaan raikuvat aplodit!

Äärioikeistolaiset paskat

Twitter on kuin likaämpäri, jonka sisältö löyhkää nenään heti, kun kannen avaa. En käytä enää Twitteriä aktiivisesti, mutta kirjauduin sinne muutamana päivänä vain poimiakseni joitakin yksittäisiä esimerkkejä tätä kirjoitusta varten. Tässä joitakin esimerkkejä vihervasemmiston kielenkäytöstä. Näin he puhuvat perussuomalaisista: rasistit, fasistit, mätäpäät, hullut, roistot, äärioikeistolaiset paskat, homojen vihaajat... Näitä esimerkkejä ei siis tarvitse kaivamalla kaivaa, vaan niitä syöksyy silmille, kun avaa Twitterin.

Näin keskustelevat ihmiset, jotka haluavat kieltää vihapuheen

Öyhötys ei rajoitu pelkästään netin syvään päätyyn, vaan rimanalitukset osataan myös ns. sivistyneissä piireissä. Vihreiden puoluehallituksen jäsen, Helsingin apulaispormestari Anni Sinnemäen erityisavustaja Julianna Kentala kutsui hiljattain Timo Soinia vanhaksi nakkimukiksi. En itsekään kuulu Soinin faneihin, mutta en pitänyt Kentalan pilkallista twiittiä yhtään hauskana. Se osoitti huonoa makua. Karkea huumori, esimerkiksi ihmisryhmän kutsuminen vieraslajiksi, on vihreiden mielestä erittäin tuomittavaa ja rikostutkinnan paikka silloin kun sitä lauotaan perussuomalaisten taholta. Silloin kun he itse vertaavat ihmistä ruoka-annokseen, se on vain rentoa läpänheittoa.

Taannoin Twitterissä nousi hirmuinen myrsky siitä, kun vihervasemmiston suosikkipoika, ilmastoaktivisti Atte Ahokas, sai kuraa niskaan yksittäiseltä twiittaajalta. Punavihreiden rintama nousi äänekkäästi puolustamaan Attea. Eikä siinä mitään. Kyllä kiusattua saa ja pitääkin puolustaa. Mutta kohussa oli surkuhupaisia piirteitä. Huvittavaa on ensinnäkin se kiihko, jolla ilmastoteiniä puolustettiin. Toiseksi minua huvittaa se narratiivi, joka hänestä luotiin. Kiihkoilusta käy esimerkkinä vaikkapa se, kun tasa-arvoaktivisti, Miehet ry:n hallituksessa toimiva Juho Pylvänäinen vastasi täysin asialliseen kommenttiin: "cry me a river ja painu vittuun siitä ulisemasta". Narratiivilla taas tarkoitan sitä tarinaa kiusatusta ilmastopyhimyksestä, lapsesta joka on joutunut "äärioikeiston" häirinnän ja vihan kohteeksi. Tosiasiassa Atte Ahokas ei ole lapsi vaan 17-vuotias nuori. En kiistä, etteikö hän olisi kokenut kiusaamista netissä, mutta siihen hän on syyllistynyt myös itse: esimerkiksi jakamalla minusta vihaketjua Twitterissä tuhansille seuraajilleen.

Pilailun aiheena nieleskely ja änkytys

Toisinaan Twitterissä keskustelun taso on sitä luokkaa, että mieleen tulee alakoulun piha, jossa kaksi räkänokkajengiä kilvan nimittelee ja sättii toisiaan. Vihervasemmisto, joka pitää itseään moraalisesti ylempänä, ei jää sanailussa kakkoseksi. Sanavalinnat ja kiusaamisen aiheet ovat vähintään yhtä lapsellisia kuin toisellakin porukalla.

Jos punavihreiltä kysyisi, onko oikein pilkata ihmistä nieleskelyn tai änkytyksen vuoksi, vastaus olisi luultavasti, että ei tietenkään. Poikkeuksena perussuomalaiset ja Jussi Halla-aho. Halla-ahon esiintyminen on vihervasemmiston kestoaiheita, kun hakemalla haetaan aihetta, jolla pääsisi nolaamaan persuja. Ennen Halla-aho joskus punastui julkisissa esiintymisissä, nykyään hän vain nieleskelee ja joskus änkyttää. Tämäkös riemastuttaa punavihreitä, jotka haluavat nauraa toisen esiintymisjännitykselle. Esimerkiksi Tiia Lehtonen, vasemmistoliiton aktiivi, kutsui Halla-ahoa ylikasvaneeksi lautajonneksi ja teki pilaa tämän änkytyksestä. Tarkoitus oli ilmeinen, eli saattaa Halla-aho naurunalaiseksi näin lapsellisilla keinoilla.

Vihervasemmiston halpamaisuus vetää todella hiljaiseksi. Kovasti ollaan hyvän puolella pahaa vastaan. Ollaan kriminalisoimassa vihapuhetta ja maalittamista. Kiroillaan ja möykätään, kun jotakuta kiusataan - mutta vain silloin kun kiusaaminen kohdistuu johonkin toiseen social justice warrioriin. Ollaan valmiita vetämään poskettoman lapsellista linjaa, kuten ivaamaan toisen punastelua tai änkytystä.

Rasisti, tallukka, kämy...

Millaista kiusaamista minä sain osakseni punavihreältä paremmistolta? Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, minulle kostettiin aika ikävällä tavalla se, että erosin vihreistä ja kerroin siitä julkisesti. Häirintä ei kuitenkaan loppunut siihen, että minut leimattiin transfoobikoksi ja linkolalaiseksi. Lähes joka kerta, kun twiittasin politiikasta, sain vastaukseksi milloin mitäkin haukkumista, olkiukkoilua ja vääristelyä. Sain kuulla olevani persutrolli, rasisti, nationalisti, tallukka, kämy, persu-Anni, kusipää-Anni, äärioikeistolainen, täysin sekaisin oleva ihminen.

Siinä ne esimerkit, jotka ensimmäisenä tulivat mieleen. Kerran vastasin aivan asiallisesti eräälle nimittelijälle. Hän latasi minulle takaisin: "Sä erosit vihreistä. Mitä oikein odotit? Jotain hyvää pohdintaa-palkintoja, vai?"

Ystävän neuvo niille, jotka ovat vielä vihreiden jäseniä, mutta pohtivat eroa puolueesta: älkää ihmeessä kertoko siitä julkisesti, vaan lähettäkää eroilmoitus kaikessa hiljaisuudessa! Seuraus voi olla massiivinen kiusaamis- ja lokaamiskampanja.

Minä en piittaa haukkumasanoista, mutta minua korpesi se, että ammattini otettiin tässä kiusaamiskampanjassa yhdeksi aseeksi. Todella alhaista. Olen ammatiltani sairaanhoitaja. Olen toiminut alalla 15 vuotta, eikä ammattietiikkaani ole koskaan kyseenalaistettu. Minulle on samantekevää, mikä on potilaani uskonnollinen tai poliittinen vakaumus tai mihin vähemmistöön hän kuuluu. Kaikki ovat minulle samanarvoisia, ja kaikki ansaitsevat saman hyvän hoidon. Mutta joku minulle tuntematon vihervasemmiston edustaja hyökkäsi minua vastaan Twitterissä väittäen, että vihaan kaikkia vähemmistöjä, eikä hän uskaltaisi olla potilaani, koska vihaan homoja niin paljon. Väite on niin täyttä puppua, että paksumpaa valhetta saa hakea. En todellakaan vihaa homoseksuaaleja enkä muitakaan vähemmistöjä. Mitään näyttöä tällä henkilöllä ei tietenkään ollut esittää väitteidensä tueksi. Hän kuitenkin kehtasi uhkailla minua yhteydenotolla työnantajaani.

Tätä siis on se parempi kiusaaminen. Nimittelyä, solvauksia, maalittamista, valehtelua, vääristelyä, alatyylistä kielenkäyttöä, uhkailua. Tämä oli osasyy siihen, että päätin siirtyä sivuun Twitter-keskusteluista.

Vihervasemmisto pyrkii hallitsemaan yhteiskunnallisen keskustelun ilmatilaa. Keinot ovat entistä likaisempia. Ei ihme, että yhä useampi on ennemmin hiljaa kuin ottaa kantaa johonkin poleemiseen aiheeseen. Punavihreät työntävät julkisuuteen omaa totuuttaan. Erimieliset hiljennetään (tai yritetään hiljentää) viha- ja kiusaamiskampanjoilla.