Feministit jyräävät

Miten asiat sitten etenivät siihen pisteeseen, että erosin puolueesta, somekohun saattelemana?

Joskus ihmiselle voi tulla vastaan politiikassa jokin yksittäinen iso juttu, joka on niin merkittävä, ettei sen jälkeen enää tunne puoluetta omakseen. Esimerkiksi jokin linjaus ei miellytä. Tai sitten puolue myöntyy kompromissina johonkin päätökseen, jonka voi katsoa olevan vastoin periaatteita.

Minulle ei tullut vastaan mitään sellaista pommia, joka olisi pistänyt minut kirjoittamaan eronpyynnön. Ajatus kyti mielessä kuukausia ja kypsyi sitten viime vuoden lopulla. En vaan tuntenut puoluetta enää omakseni.

Kokonaisuudessaan vihreitä vietiin (ja viedään) mielestäni väärään suuntaan. Puolue on tullut kauaksi siitä, mikä se on ollut perustamisvaiheessa. Puolueen juuret ovat 1980-luvun ympäristöliikehdinnässä. Edelleen vihreät on minusta se eduskuntapuolue, joka nostaa ympäristöasiat näkyvimmin esille. Mutta yhä enemmän ja enemmän ympäristöteema hukkuu kaiken muun "sälän" alle. Vihreiden riveissä toimii kovaääninen feministien joukko, jolla on paljon valtaa. Se, että feministit ovat puolueessa niin keskeisissä asemissa, ei voi olla näkymättä siinä, mitä teemoja tuodaan esiin ja mitä pidetään tärkeänä. Uskaltaisin jopa väittää, ettei vihreitä kohta erota F-puolueesta.

Itse en oikein piittaa femismistä. En ainakaan siinä muodossa kuin tämän päivän intersektionalistit sitä tuputtavat.

Feministit, kuten Emma Kari, Iiris Suomela ja Fatim Diarra, ovat puolueessa vaikutusvaltaisia ja näkyviä hahmoja. Heidän ulostulonsa vaikuttavat siihen, millaisen mielikuvan ihmiset saavat vihreistä. Heillä oli vaikutusta myös siihen, miten minä, tavallinen rivijäsen, hahmotin sen, millaisia teemoja puolueeni pitää tärkeinä. Luoja paratkoon, feministisiiven ulostulot olivat välillä sellaisia, että taas hävetti olla vihreä. Iiris Suomelalla on kaksi keskeistä teemaa: toinen on se, miten hirveitä perussuomalaiset ovat ja toinen on se, miten hirveitä setämiehet ovat. Näin kärjistettynä ja tiivistettynä. Perussuomalaiset ovat rasisteja, fasisteja ja naisvihaajia. Setämiehet ovat ahdistelijoita ja naisten sortajia. Suomela vastustaa kaikenlaista stereotyyppistä niputtamista, mutta kun on valkoisesta heteromiehestä kyse, hän käyttää häikäilemättömästi ivaavia sanoja ja stereotyyppistä lokerointia.

Minä seurailin aikani sosiaalisessa mediassa vihreiden feministien älämölöä. Ihmettelin, miten paljon aikaa ja energiaa nämä puolueen johtohahmot käyttävät toisen puolueen mollaamiseen ja toisten sanomisten vääristelyyn. Siinä sivussa mesotaan jonkin pikkiriikkisen vähemmistön erityisoikeuksien puolesta. Sitten välissä arvostellaan miessukupuolta. Loppu aika meneekin sitten puolustaessa kaikkien kuviteltavissa olevien maahanmuuttajien oikeutta tulla ja jäädä Suomeen. Siinä olikin tiivistettynä vihreiden keskeiset teemat.

Järkivihreät, mikäli heitä on, jäävät femistien varjoon. Vihreät on feministisiiven tiukassa otteessa, mikä johtaa siihen, että he vievät puoluetta entistä syvemmälle intersektionalismin sekoboltsi-ideologiaan.

Tässä tuli avattua se merkittävin syy, miksi erosin puolueesta. En pidä feminismistä. En pidä siitä suunnasta, mihin feministit puoluetta vievät.

                                                                 * * *

Puolueessa tapahtui viime vuoden loppupuolella muutakin sellaista, mikä toimi yhtenä vaikuttimena eropäätökseen. Ensinnäkin Vihreä Lanka, puolueen oma lehti, yllättäen lakkautettiin. Minusta päätös oli hyvin harmillinen. Perustelut olivat taloudelliset. Ymmärrän kyllä, että painettu lehti oli hyvin suuri kuluerä, mutta päätös ihmetytti kuitenkin. Minusta oma puoluelehti on merkittävä asia. Puolue ilmeisesti aikoo korvata sen pelkällä someviestinnällä. Vihreiden some-esiintyminen ei taatusti korvaa Vihreän Langan hyvin toimitettua journalismia. Viestinnässä tapahtui täydellinen mahalasku. Ja tavallinen rivijäsen saa entistä vähemmän vastinetta jäsenmaksulleen.

Toinen vuoden 2019 loppupuolella sattunut tapaus oli Pekka Haaviston ryvettyminen al-Hol-tapauksessa. Haaviston puhtoiseen imagoon tuli kupru, koska julkisuuteen päätyi tieto, että hän on painostanut virkamiestä saadakseen tahtonsa läpi al-Holin vankileirillä olevien suomalaisten suhteen. Punavihreissä tämä kuitattiin vastapuolen yrityksenä mustamaalata Haavistoa. Siitä tuskin on kysymys, koska Haaviston tekoset ovat parhaillaan poliisin tutkinnassa. Mutta onko Haavisto tehnyt elettäkään, että eroaisi ulkoministerin tehtävästä? Ei. Ei minkäänlaista.